Reijo Liinamaa

Olin niinsanotusti äimän käkenä, kun luin Helsingin Sanomien pääkirjoittajan Erkki Pennasen kirjoituksen “Merkintöjä” -palstalla 22.5. Sanomalehdet antavat kernaasti ymmärtää, että niiden tarkoitus on tarjota puolueetonta tietoa kansalaisille oman mielipiteen muodostamista varten. Näinhän ei asianlaita ole. Puoluesidonnaiset lehdet virtaviivaistavat kannanottonsa puolueen linjoille ja niinkutsutuilla riippumattomilla lehdillä, kuten Hesarilla on menossa milloin mikäkin valtakunnallinen mielipiteenmuokkauskampanja. Asialla ei olisi suurempaa merkitystä, ellei Hesari olisi niin iso.
On lähes julkeaa, miten Pennanen omassa lehdessään ottaa kantaa siihen, miten presidentin valtaoikeuksia pitäisi rajata. Mikäli hän esittää mielipiteensä “kansalainen Pennasena”, niin toivon kaikin mokomin omankin kirjoitukseni päätyvän vastaavalle paikalle maan suurimpaan päivälehteen. Epäilen kuitenkin, että näin ei käy. Ja mikäli Helsingin Sanomilla todella on päätoimittajan plakkarissa “Lehden poliittinen linja” -niminen dokumentti, niin julkaiskaa toki se pääkirjoitussivulla! Kun nyt kerran näkyy olevan menossa eräänlaiset “salat esiin” -viikot kansanedustajien vaalirahoittajienkin suhteen.
Olen toistaiseksi kuvitellut, että presidentin valtaa haluavat rajata jo muutenkin valtaansa kasvattaneet puolueorganisaatiot. Syy on yksinkertainen: Justeeraamisen seurauksena edelleen lisääntyvä tarjolla oleva valta vetää poliitikkoja puoleensa kuin juorut iltapäivälehtiä. Mutta mitä motiiveja Hesarilla tässä on? Kaikkien käytettävissä olevien mielipidetutkimusten mukaan suomalaiset haluavat pitää presidentillä nykyiset valtaoikeudet. Erkki ei maininnut kolumnissaan tästä mitään. Miksei?
Suomalaisia kiinnostaa selvästi suora vaikuttaminen enemmän kuin edustuksellinen. Jos ajatellaan yhteyksiä, joissa kansanedustajat viime kuukausina ovat olleet julkisuudessa, asianlaitaa ei tarvinne ihmetellä.
Ennenkuin suomalaiset suostuvat edes harkitsemaan vahvasta presidentistä luopumista, he tarvitsevat nykyistä erittäin paljon vankemman näytön siitä, että kulloisissakin vaaleissa ehdolla olevista kansanedustajaehdokkaista voidaan varmasti koota sellainen hallitus, jolle valtakunnan ylin toimeenpanovalta voidaan kaikissa oloissa uskoa. Tätä näyttöä ei nyt ole. Vallanhimoisten poliitikkojen ja ketunhäntä kainalossa huiskivien “riippumattomien” pääkirjoittajien olisi syytä reilusti myöntää tämä tosiasia, ja suunnata hämmentämisen sijaan kaikki tarmo kansalaisten luottamuksen palauttamiseen ja sen jälkeen sen vahvistamiseen.

Norjalainen Jörn Ronnie Tagge tuomittiin kahdeksi vuodeksi ehdottomaan vankeuteen pyramidihuijauksesta. Siis samasta vilungista, josta on kyse suomalaisessa WinCapita -jutussa. Kuten Norjassa, myös Suomessa suuri osa petetyistä pysyttelee höynäytetyn mainetta vältelläkseen lymyssä, eikä edes tee rikosilmoitusta. Sehän sopii huijareille.
Mutta tämä norjalainen se vasta velikulta on. Luin jostakin hänen haastattelunsa, missä hän vaatimattomasti sanoi pystyvänsä myymään vaikka hiekkaa Pohjois-Afrikkaan. Hän vannoi verkostomarkkinoinnin nimeen. Siis sen, jossa ystävyyssuhteet pannaan surutta lihoiksi. Haastattelun lopuksi hän vielä valotti verkostomarkkinoinnin ideaa itse Jeesuksella ja kristinuskon leviämisellä: Siinä meillä on verkostomarkkinoinnin mestarinäyte! Jos Jeesus siis olisi ymmärtänyt vaatia edes dinaarin miljoonasosan jokaisesta käännytetystä itselleen, tietysti talletettuna jo todennäköisesti tuolloin asiakkaita palvelleeseen sveitsiläiseen rahalaitokseen, niin hänhän omistaisi koko maailman!!!
Millähän planeetalla näitä ihmisiä kasvaa. Kyky nähdä kaikki ympärillään maailmassa olevat eliöt, oliot, ihmiset ja esineet hintalapuilla varustettuna, on hämmästyttävä.