Reijo Liinamaa

Sanomalehtien liiton hallituksen puheenjohtaja sekä Helsingin Sanomia kustantavan Helsinki News’in toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen haluaisi perustettavaksi Ylen julkisten palvelujen tuottamiseksi rahaston (HS 080309), joka jakaisi rahaa myös yksityisille toimijoille.

Pentikäisen “huoli” Ylen nykyisen “mahdollistamisstrategian” vaikutuksista maan mediakenttään on tuttu hänen aiemmista kannanotoistaan. Siinä kuuluu printtimedian hätä pidemmän aikavälin ja meneillään olevan laman yhdessä aikaansaamasta ilmoitustulojen romahtamisesta. On arveltu, että kun nykyisestä matalasuhdanteesta selvitään, printtimedian osuus mainoseuroista tulee jäämään pysyvästi lamaa edeltäneen tason alapuolelle.

Tätä taustaa vasten on enemmän kuin ymmärrettävää, että printtimedia tahtoisi mielellään leikata siivun ns. julkisen palvelun tuottamiseen uppoavasta rahasta. Ja Pentikäisen kaavaileman Julkisen palvelun medianeuvoston avullahan se onnistuisi. Tämä neuvosto voisi Pentikäisen mallin mukaan  jakaa resursseja myös yksityisille mediataloille “julkinen palvelu” -määreen alle mahtuvan tiedottamisen tuottamiseen. Jotta tämä toimisi, olisi yksityisen tahon kyettävä “läpinäkyvästi” eriyttämään julkisen palvelun toimintansa muusta toiminnastaan.

Yleisradion rooli “julkisen palvelun” mediatalona kaipaa ehkä tarkempaa määrittelyä toimintaansa ohjaamaan. Samoin nykyinen luparahoitusmalli on aikansa elänyt. Eikä kukaan taitaisi jäädä kaipaamaan nykyisen mallin mukaan toimivaa hallintoneuvostokaan, johon eduskunta valitsee jäsenet poliittisten voimasuhdeidensa mukaan. Ja joskus aiemminhan myös toimittajat valittiin samalla kiintiöajattelulla!

Toisaalta juuri liiallisen ohjauksen puute on aikaansaanut kaikkien kuultavissa ja nähtävissä olevia erinomaisia tuloksia Ylen verkkoversion suomalaisten tiedonsaantia valtavasti edistäneinä innovaatioina. Juuri verkosta printtipuoli olisi mieluusti halunnut pitää Ylen erossa.

Kun Sanomalehtien liiton puheenjohtaja ja Sanoma News’in toimitusjohtaja perää mahdollista julkista palvelua tarjoavien yksityisten tahojen toimintaan “läpinäkyvyyttä” niin sitä soisi löytyvän myös hänen omista perusteluistaan:
Koska sanomalehtimedia eri syistä menettää asemaansa muille toimijoille, pitäisi tämä Pentikäisen mukaan kompensoida julkisista varoista.

Pohjimmiltaanhan tämä ei ole muuta, kuin nykyisen talouslaman aikana eri puolilla maailmaa tutuksi tullut uusliberalistinen käytänne: Voitot meille - tappiot jaetaan tasan!

Kaikkien poliitikkojen tavoitteena on elämänsä jossakin vaiheessa päästä ns. valtiomiesluokkaan. Joiltakin, kuten esim. Sauli Niinistöltä se onnistuu, toisilta ei. Näyttää siltä, että liika pyrkyryys on usein suurin este. Valtiomiesluokkaan pääsemiseksi on oikeissa asioissa uskallettava olla eri mieltä kansan enemmistön kanssa. Sellaisissa asioissa, joissa kansa itsekin sisimmässään käsittää sanovansa joskus muuta, kuin mitä itse asiassa ajattelee. Tuntuu siten hyvin luontevalta, kun puhemies Niinistö sanoo yksinkertaisen totuuden Suomen taloudesta: Ei pidä elää yli varojensa!
Valtiomies Mauno Koivisto lausui joskus vastaavassa tilanteessa seuraavan aforismin: “Ei se auta, vaikka olis’ kuinka suuren talon poika - kun ei oo rahaa, niin ei oo rahaa!”

Puhemies Niinistö arvosteli jo syksyllä hallituksen jukolanjussimaista pakkomiellettä laskea useita eri veroja, vaikka näköpiirissä on lamasta johtuva tuntuva julkisten menojen kasvu. Ja sama velalla elvyttäminen näyttää jatkuvan. Monet tutkimukset osoittavat, että myöskään kansa ei jaa hallituksen verolinjaa. Puhemies näyttää olevan ainoa näkyvä poliitikko, joka julkisesti uskaltaa sanoa asian ääneen.

Pääministeri Vanhanen ilmeisesti ajatteli Rukalla hiihtäessään ja eläkeherätyksen koettuaan, että näinhän se menee: Kun uskallan päättää kansan enemmistön tahdon vastaisesti eläkeiän nostamisesta, niin toimin kuten muutkin valtiomiesluokkaan päässeet. Vanhanen teki vain sen virheen, että hän valitsi aiheen, jonka suomalaiset elämänkokemuksensa perusteella tuntevat pääministeriä paremmin: Eläköitymisen myöhentämistä ei edistä julkisen hallinnon ukaasit, vaan aivan muut asiat, joista mediat nyt ovat jauhaneet aivan riittävästi. Luulisi asian jo uponneen pääministerinkin kalloon.